Kaksi ydinvoimayksikköä lähes yhtä aikaa Olkiluotoon

 
 

Teollisuus kiinnostui ydinvoimalan rakentamisesta 1960-luvun puolivälissä. Kahta ensimmäistä ydinvoimalaitosta rakennettiin Olkiluotoon käytännössä yhtä aikaa.

Talous oli Suomessa kasvanut 1970-luvulle tultaessa yhtäjaksoisesti lähes parikymmentä vuotta. Sähköä käytettiin joka puolella aina vain enemmän. Ajankohta oli otollinen hankkeelle rakentaa ydinvoimalaitos.

Teollisuuden Voima perusttiin

Jo 1960-luvun puolivälissä kaksitoista metsäteollisuusyritystä sekä niiden voimayhtiöt olivat perustaneet yhdistyksen, jonka tehtävistä yksi oli seurata, miten ydinvoimaa siinä vaiheessa hyödynnettiin maailmalla.

Pari vuotta myöhemmin yhdistyksen jäsenet tulivat siihen tulokseen, että oli aika perustaa erillinen yhtiö, joka voisi hoitaa ydinvoimalaitoksen rakentamista. Tammikuussa 1969 ne perustivat Teollisuuden Voima Oy:n. Siitä alkoi käytännössä teollisuuden ydinvoimalaitosten rakentamisprojekti.

Mahdollisuuksien ikkuna aukesi

Alku ei ollut kuitenkaan helppo. Poliittiset päättäjät eivät hellineet ajatusta yksityisestä ydinvoimalasta. Ulkopolitiikka toi matkaan yllättäviä kiemuroita. Olisi ollut poliittisesti suotavaa tilata ydinvoimala Neuvostoliitosta, mutta teollisuudessa ajatuksesta ei oltu järin innostuneita.

Tilanne muuttui 1970, kun Imatran Voima solmi sopimuksen oman ydinvoimalaitoksensa tilaamisesta Neuvostoliitosta. Teollisuudelle aukeni mahdollisuuksien ikkuna. Sen hakaan tartuttiin.

UKK näytti vihreää valoa

Joulun alla 1970 maan hallitus totesi, että presidentti Urho Kekkonen, atomienergianeuvottelukunta ja Suomen Pankki olivat alkaneet suhtautua suopeasti ajatukseen teollisuuden omasta ydinvoimalasta.Urho Kekkonen muuraamassa OL1:n peruskiveä elokuussa 1974. Kuva: TVO

Alettiin siis valmistella 600 MW:n ydinvoimalaitoksen rakentamista. Ensin selviteltiin sijaintipaikkaa.

13 vaihtoehtoa, Olkiluoto sopivin

Alkuvaiheen 13 vaihtoehdosta lopulliseen harkintaan valikoituivat Kopparnäs Porkkalan kupeessa, Bromarv ja Eurajoen Olkiluoto. Olkiluoto valikoituu rakennuspaikaksi.

Monien mutkien jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriö myönsi rakennusluvan Olkiluotoon sijoitettavalle ydinvoimalaitokselle. Elettiin vuoden 1972 loppua.

Sitten iski energiakriisi

Vuotta myöhemmin fossiiliset polttoaineet ja varsinkin öljy kallistuivat moninkertaisesti, kun maailmaan iski energiakriisi Israelin, Egyptin ja Syyrian välisen sodan seurauksena.

Nyt teollisuus halusi omaa ydinvoimaa toden teolla. Ajankohta oli kuitenkin kehno. Energiakriisin takia teollisuus ajautui juuri rakennustöiden alkaessa sodanjälkeisen ajan siihen asti syvimpään laskusuhdanteeseen.

Kahdet kaupat peräperää

Kaikesta huolimatta Olkiluotoon tilattiin jokseenkin saman tien toinenkin ydinvoimalaitosyksikkö. Siihen johtivat käytännön syyt. Ensimmäinen yksikkö oli tilattu Asea-Atomilta Ruotsista. Kaupan yhteydessä oli sovittu optio toisesta, samankokoisesta laitosyksiköstä. Se piti tilata ennen lokakuun 1974 alkua.

Määräaika meni erittäin tiukille. Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi periaatesuostumuksen toiselle yksikölle vain päivää ennen kuin tilausoption määräaika päättyi.

Ydinvoiman osuutta oli määrä kasvattaa pian

Tilaussopimus tehtiin saman tien. Valtakunnallinen energiahuolto-ohjelma painotti ydinvoiman osuuden kasvattamista Suomessa, ja joten toinen ydinvoimayksikkö toisen kylkeen nopeasti sopi ajatteluun.OL1:n suojarakennus nousemassa. Kuva: TVO

Kahden ydinvoimayksikön rakennustyömaa kulki siis lähes yhtä jalkaa. Asea-Atom oli rakentanut ensimmäisen laitoksen avaimet käteen -periaatteella, vaikka moni osatyö olikin TVO:n vastuulla. Toisen laitosyksikön rakennustyöt TVO otti hoitaakseen itse. Asea-Atomia ei enää kiinnostanut avaimet käteen -rakentaminen.

Myös IVO osakkaaksi

Oikeus tilata ei kuitenkaan ollut vielä lupa rakentaa. Valtio edellytti, että osa julkisen sektorin TVO-omistuksesta oli luovutettava IVOlle. Siitä tuli lopulta yhtiön toiseksi suurin osakas.

Nimeltään Olkiluoto 1:ksi muuttunut TVO1-ydinvoimayksikkö otettiin tuotantokäyttöön 1978. OL2 aloitti tuotannon vain kaksi vuotta myöhemmin.OL1:n ja OL2:n laitosalue Olkiluodossa vuonna 1978. Kuva: TVO

Asenneilmasto alkoi muuttua

Suomen energiapolitiikka perustui 1970- ja 1980-luvuilla ydinvoimaan. Ajatuksena oli, että ensimmäisten laitosten jälkeen uusia hankkeita käynnistettäisiin muutamien vuosien välein.

1980-luvun alussa asenteet ydinvoimaa kohtaan alkoivat kuitenkin Suomessa muuttua. Yhdysvalloissa oli tapahtunut Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus maaliskuussa 1979, ja ympäristöliike oli aluillaan.

Huhtikuu 1986 muutti kaiken

Vuoden 1986 alussa näytti siltä, että aika voisi olla suotuisa lisäydinvoimalle. IVO ja TVO perustivat yhteisyrityksen, Perusvoima Oy:n. Kevättalvella 1986 se jätti kauppa- ja teollisuusministeriölle periaatepäätöshakemuksen noin 1000 MW:n ydinvoimalaitoksesta. Se otettaisiin käyttöön 1990-luvun alkupuolella. Rakennuspaikka olisi joko Loviisan Hästholmen tai Eurajoen Olkiluoto.

Hakemuksella näytti olevan mahdollisuuksia mennä läpi.

Sitten tuli 26.4.1986. Tšernobylissä Ukrainassa tapahtui historian pahin ydinvoimaonnettomuus. Perusvoiman lupahakemus oli juuri tulossa valtioneuvoston käsittelyyn. Sitä ei koskaan käsitelty.

Ydinvoiman lisärakentamiseen palattiin seuraavan kerran keväällä 1991. Kesti kuitenkin vuoteen 2002, ennen kuin kolmannelle yksikölle saatiin rakentamislupa.

Kirjoitus on osa Pohjolan Voiman 75-vuotisjuhlavuoteen liittyvää sarjaa, jossa peilataan yrityksen toimintaa muuttaneita asioita eri vuosikymmenillä. Kirjoitus perustuu kirjoihin Ydinsähköä. Teollisuuden Voima Oy 1969‒1994 ja Pohjolan Voima 1943‒1993.