Keskustelu turpeen käytön rajoittamisesta ja verokohtelusta käy välillä kuumana. Myös me Pohjolan Voimassa pohdimme ja selvitämme päät sauhuten, millaisilla keinoilla edelleen vähennämme turpeen käyttöä.
Tahtotilamme ja polkumme on selvä: tavoitteenamme on kehittää laitoksiamme niin, että turve voidaan rajata varapolttoaineeksi vuoteen 2025 mennessä. Tämä tapahtuu markkinaehtoisesti, eikä rajoituksia tai lisäveroja tarvita. Tavoitteemme tukee samalla hallituksen hiilineutraaliustavoitetta.
Yhteistuotantolaitoksissamme pääpolttoaineina ovat metsäenergia ja kierrätyspolttoaineet. Lisäksi käytetään vaihtelevia määriä turvetta.
Selvitykset käynnissä
Asia ei ole uusi, sillä olemme tehneet jo usean vuoden ajan työtä turpeen osuuden vähentämiseksi. Osassa laitoksista ollaan jo hyvässä vauhdissa. Muun muassa Rauman biovoimalaitoksessa turve on jo nyt pelkkä varapolttoaine.
Turpeen alasajo ei käy käden käänteessä, sillä keinot turpeesta luopumiselle ovat laitos- ja kattilakohtaisia. Jokainen kattila on yksilö. Olemme aktiivisesti ja sinnikkäästi selvittäneet, millaisia keinoja turpeen käytön vähentämiseksi voidaan tehdä ja kuinka nopeasti voimme ne tehdä.
Taistelua korroosiota vastaan
Turpeesta luopuminen tulee tehdä hallitusti ja riskit minimoiden. Käytännössä kyse on korroosion ja käyttöhäiriöiden välttämisestä voimakattiloilla. Turpeen ja puun yhteiskäytöllä on suotuisia polttoteknisiä vaikutuksia. Yhdessä ne palavat puhtaammin ja säästävät kattilaa.
Puuperäisten polttoaineiden taakkana ovat niiden sisältämät alkalimetallit (Na + K) ja kloori. Näistä alkalimetalleista varsinkin kaliumin on yhdessä kloorin kanssa todettu aiheuttavan kattiloiden tulistinpinnoilla niin sanottua kuumakorroosiota.
Turpeessa oleva rikki sen sijaan sitoo klooria. Suomessa tämän merkitys korostuu, koska yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa kattilat on mitoitettu korkealle höyryn lämpötilalle ja paineelle. Lisäksi turpeen seospoltto auttaa pitämään kattilan sisäpinnat puhtaampana, sillä turve lisää reagoimattoman tuhkan osuutta tuhkavirrassa.
Turpeen käyttö seospolttoaineena vähentää myös petimateriaalin paakkuuntumisen aiheuttamia käyttöhäiriöitä sekä nuohouksen tarvetta.
Tekniikka tulee apuun
Osalle laitoksista turpeesta luopuminen on helpompaa. Silti osa kattiloista on sellaisia, joissa turpeen korvaaminen on vaikeaa. Yleisesti ottaen uudemmat kattilat ovat paremmassa valmiudessa turpeesta luopumiseen kuin vanhemmat kattilat. Kattilan polttotekniikka sanelee sen, kuinka helposti turpeen osuutta voidaan polttoaineessa vähentää.
Teknisin keinoin ja investoinnein voimme kuitenkin vaikuttaa turpeen vähentämisen vaikutuksiin kattiloissa. Korroosiota voidaan kontrolloida lisäämällä rikkiä polttoprosessiin. Rikki sitoo alkalimetallit sulfaateiksi, kloori poistu kattilasta savukaasujen mukana ja poistetaan savukaasujen puhdistuksessa.
Rikin annostelu vaatii investointeja syöttölaitteisiin ja tulipesän kaasujen rikkipitoisuuden mittaamiseen. Rikin kääntöpuolena on rikkikorroosioriskin kasvu sekä kemikaalien lisääntynyt käyttö savukaasujen puhdistuksessa.
Millä turve korvataan?
Suurin kysymys turpeenkäytön vähentyessä on se, millä polttoaineella turve korvataan. Nyt se korvautuu pääosin puuperäisillä polttoaineilla. Niiden saatavuus vaihtelee ja niiden varastoitavuus on heikko.
Puupolttoaineet ovat pääosin metsäteollisuuden sivuvirtoja, kuten kuorta, jonka saanti riippuu metsäteollisuuden käynnistä. Viimeisin muistutus polttoainevarmuudesta on alkuvuoden metsäteollisuuden lakkojen ajalta, jolloin turve ja lauhat kelit pelastivat suuremmalta polttoainepulalta.
Turpeen korvautuminen puuperäisillä polttoaineilla saattaa tahtomattakin johtaa siihen, että metsäteollisuuden raaka-ainetta lähtee ohjautumaan polttoon. Tämä ei ole kenenkään etu eikä tahto.
Mikä polttoaine varmistaisi tulevaisuudessa polttoainehuollon kustannustehokkaasti?
Jarmo Tervo, Pohjolan Voiman projekteista ja kehityshankkeista vastaava suunnittelupäällikkö