Puhtia kumppaneista: Arkeologi etsii tietoa monista lähteistä
Hankealueellamme on liikkunut luonto- ja maaperätutkijoiden lisäksi myös arkeologi. Arkeologiset tutkimukset tehdään nykyään aina suuren mittaluokan infrastruktuurihankkeissa, ja ne kuuluvat ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) selvityksiin. Tutkimusten tarkoituksena on paikantaa ja dokumentoida mahdollisia muinaisjäännöksiä sekä muita historiallisesti merkityksellisiä arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyviä kohteita, jotta niiden suojelu voidaan tarvittaessa huomioida hankkeen suunnittelussa. Kumppanimme Swecon arkeologit tarkistivat hankealueemme mahdollisten löydösten varalta. Suuria aarteita ei ollut odotettavissa, mutta muutamien rakennusten jälkiä tiimi pääsi merkitsemään karttoihin.
Hankkeemme selvityksistä vastasi työparina esitutkimusta tehnyt Mikko Helminen ja kenttätyöhön keskittynyt Laura Ohenoja. Arkeologien tutkimusalue rajautui Askanaavan mahdolliseen energiavarastoaltaan alueeseen, osaan sähkönsiirtoreitistä sekä tunnelin linjaa pitkin Kemijärven rantaan.
Maastossa mukana kartta, käsi-GPS ja maanäytesauva
Arkeologisten selvitysten tekeminen alkaa esitutkimuksella ennen kuin hankealueelle siirrytään kenttätyöhön. Arkeologit perehtyvät alueella tehtyihin aiempiin tutkimuksiin ja tunnettuihin kohteisiin sekä historiallisiin karttoihin ja ilmakuviin.
Nykyään arkeologiassa käytetään aineistona Maanmittauslaitoksen laserkeilausmateriaalia. Siitä pyritään tunnistamaan muotoja, jotka ovat voineet syntyä ihmisen toiminnasta. Aineistossa näkyvät kuopat, kohoumat tai vallit voivat olla vihjeitä mahdollisista tervahaudoista, pyyntikuopista tai historiallisista asumuksista.
Esitutkimuksen pohjalta tehdään kartta, joka ohjaa kenttätyöhön lähtevää arkeologia maastossa.
”Maastossa tärkeimmät välineet kartan lisäksi ovat käsikäyttöinen GPS-laite, joka auttaa paitsi suunnistuksessa, myös tarkkojen paikkamerkintöjen tekemisessä. Se myös nauhoittaa tarkan kulkureitin, joka on osa raporttiamme. Minulla on mukana myös mittanauha ja maanäytesauva, jolla otan kiinnostavissa kohdissa näytteitä maaperästä. Jos näytteen maakerrokset ovat sekoittuneet tai mukana on hiiltä, se voi kertoa ihmisen toiminnasta ja vaatii tarkempaa tutkimista”, arkeologi Laura Ohenoja kertoo.
Jälkiä lähihistoriasta
Arkeologisten tutkimusten alkaessa hankealuettamme ei odotettu löytörikkaaksi.
”Se on alavaa, kosteaa aluetta, sekä toisaalta jyrkkäpiirteistä, joten liikkuminen on haastavaa. Aiempien tutkimusten, maaston sekä esitöiden perusteella olettamuksena oli, että mahdolliset löydöt ajoittuisivat todennäköisesti historialliselle ajalle, eli ajalle, josta kirjallisia lähteitä on säilynyt. Vanhojen karttojen ja ilmakuvien perusteella Askanaavalla on ollut suoniittyviljelyä, josta mahdollisia jäännöksiä ajateltiin löytyvän. Kemijärvellä esihistorialliset asuinpaikkalöydöt yleensä keskittyvät sen rannoille. Tällä alueella ranta ei kivikkoisuutensa takia ole potentiaalinen löydöksille”, Ohenoja sanoo.
Aivan tyhjin käsin Laura Ohjenoja ei kuitenkaan viisi päivää kestäneeltä kenttätyöjaksolta palannut.
”Löysimme jälkiä hirsirakenteista, jotka ovat todennäköisesti 1900-luvun puolen välin tienoilta sekä jälkiä maakuopasta, jonka päällä on voinut olla jonkinlainen rakennus. Tällä hetkellä lisätutkimuksia ei ole odotettavissa. Teemme nyt tutkimuksesta dokumentaatiota ja raporttiamme. Lähetämme ne vastuumuseolle tarkistettavaksi, ja sieltä ne menevät Museoviraston arkistoon julkisiksi asiakirjoiksi”.
Kuvat: Sweco Sverige.