Raasakan vanhan uoman mallinnushankkeella on selvitetty sen potentiaalia vaelluskalojen lisääntymisalueena ja nousureittinä 

”Hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, millainen potentiaali vanhalla uomalla olisi vaelluskalojen lisääntymisalueena ja millaisia muutoksia se vaatisi. Lisäksi halusimme tuottaa parempaa tietoa siitä, miten se toimisi vaellusreittinä Raasakan voimalaitoksen ohi. Näiden tavoitteiden lisäksi saimme iloksemme kerättyä paljon arvokasta tietoa päätöksentekoon”, PVO-Vesivoiman ympäristö- ja kalatalousasioiden johtava asiantuntija Jyrki Salo kertoo.

Vuonna 2023 alkanut hanke on tehty kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe keskittyi uoman luotaamiseen, jossa selvitettiin mm. pohjamuodot ja vesisyvyydet. Toisessa, vuonna 2024 alkaneessa vaiheessa rakennettiin luotausten tuottaman tiedon pohjalta virtaamamallinnus, joka toimii myös elinympäristömallina. Mallinnuksen tekemisestä vastasi alan arvostettu asiantuntija Markku Lahti Fortum Oyj:lta.

Hanketta hallinnoi Iijoki-sopimus, johon kuuluvat Iijoen vesistöalueen kunnat: Ii, Oulu, Pudasjärvi ja Taivalkoski sekä PVO-Vesivoima Oy, Metsähallitus ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskuksen tilalla vuodenvaihteessa aloittivat uusi Pohjois-Suomen elinvoimakeskus sekä Lupa- ja valvontavirasto). Iijoki-sopimuksen kehittämiskoordinaattori Lauri Rantala kiittää ohjausryhmää aktiivisesta ja hyvästä yhteistyöstä hankkeen parissa.

”Hankkeessa oli laaja 15 asiantuntijan ohjausryhmä. Emme ole tarkastelleet hanketta vain Raasakan paikallisesta näkökulmasta vaan myös sen vaikuttavuutta osana joen vaelluskalakokonaisuutta. Ohjausryhmä kokoontui kolme kertaa puolessa vuodessa, mikä on harvinaisen tiheästi. Sitoutuneisuus ja aktiivisuus kertoo aidosta halusta ratkaista tärkeä asia”, Rantala painottaa.

Tärkeinä havaintoina kunnostusten ja virtaamien vaikutus lisääntymisalueisiin – myös pulssituksella on merkitystä

Mallinnuksen keskeiset löydökset liittyvät siihen, miten virtaamaa ja vesisyvyyksiä optimoimalla sekä uoman pohjaa muokkaamalla voidaan lisätä vaelluskalojen elinympäristöjä vanhassa uomassa. Nykytilanteessa lohikaloille soveltuvaa kutu- ja poikastuotantoaluetta on noin 5–6 hehtaaria kun virtaama uomassa on 5–10 m3/s.

Virtaamanopeus on keskeinen tekijä, sillä se vaikuttaa sekä uoman lisääntymisalueiksi soveltuvaan pinta-alaan että vaelluskaloja ylös uomaan ohjaavaan houkutusvirtaan. Lisätty vesimäärä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan myös uoman kunnostustöitä tarvittaisiin, jotta vaikutukset olisivat mahdollisimman hyödyllisiä kokonaisuutena.

”Meille oli tärkeää saada parempi ymmärrys siitä, millaisella lisävesimäärällä voisimme saada parhaan kokonaisvaikutuksen. Mallinnuksen mukaan pelkällä lisävesityksellä lisääntymispinta-ala kasvaisi pari hehtaaria. Yhdistelmällä, jossa 10–20 m3/s virtaaman lisäksi uomaa kunnostettaisiin maltillisesti, voitaisiin lisääntymisalueita lisätä 12–17 hehtaariin. Tämäkin on vain murto-osa Iijoen yläosan ja sivujokien soveltuvista hehtaarimääristä, mutta toisaalta Raasakan vanhasta luonnonuomasta on suora yhteys merelle niin kutu- kuin syönnösvaellusvaiheen vaelluskaloillekin”, Jyrki Salo sanoo.

Iijoki-sopimuksen Lauri Rantala kertoo, että potentiaalisten kutu- ja poikastuotantoalueiden lisäksi hankkeessa oli tärkeää selvittää houkutusvirran ja virtauksen pulssituksen merkitystä kalojen nousun edistämiseksi sekä kalatieratkaisumahdollisuuksia.

Pulssituksella tarkoitetaan, että uomaan päästetyn veden massa ei etene tasaisena aaltona eteenpäin, vaan uoman pohjapatojen rajaamat välialtaat täyttyvät hiljalleen ja vuorotellen – hieman samaan tapaan kuin kotona jääpalapussia täytettäessä. Siksi uoman virtaaman nostamisen vaikutuksia pohtiessa pitääkin huomioida myös, miten pitkään lisävettä päästetään uomaan.

”Vaelluskalojen nousua ajatellen lisävirtauksen pulssitus voisi toimia hieman hissin tavoin. Saamme tarkkaa tietoa lohien noususta jokeen mm. jokisuun kalastajilta ja kun lisävirtauksen pulssitus ajoitettaisiin noihin hetkiin, se houkuttelisi lohia nousemaan. Keskeistä olisi sopivan pituinen virtauksen pulssitus sekä sen varmistaminen, että lisävesi ohjautuu Uiskarinkoskeen,” Salo kertoo.

Lisäselvityksillä tarkkuutta ja pohjaa kokonaisuuksien kehittämiseen

Nyt valmistunut mallinnus on vahva pohja lisäselvityksille. PVO-Vesivoiman Jyrki Salon mukaan mallinnusta voidaan tarkentaa lisäselvitysten myötä ja toisaalta mallinnus myös mahdollistaa niitä:

”Selvitämme ja vertailemme eri vaihtoehtoja. Mallinnuksella voimme esimerkiksi tutkia sitä, miten vanhassa uomassa olevien pohjapatojen profiilin muuttaminen vaikuttaisi kutu- ja elinolosuhteisiin sekä kalojen nousumahdollisuuksiin.”

Mallinnus voi toimia pohjana myös ympäristövirtaamamallinnukselle. Työ nivoutuu koko Raasakan kehitystyöhön, mutta myös Iijoen kokonaisuuteen. Voimalaitosten yläpuolella avautuu satoja hehtaareja eri vaelluskalalajeille soveltuvia lisääntymisalueita, ja se vaatii erilaisten ratkaisujen tutkimisen joen eri kohdissa. Näin voidaan tehdä kokonaisuuden kannalta parhaita päätöksiä yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Myös Raasakassa ylösvaelluksen tueksi testattavasta Kalasydän-kalatiestä ja ylimmän voimalaitoksen ohittavasta Haapakosken alasvaellusreitistä saatavat opit tuovat lisää tietoa ja kokemuksia.

”Raasakan vanhan uoman potentiaaliin on liittynyt aiemmin epävarmuutta, ja hanke on tuonut tarkkaa tietoa mitä voidaan tehdä ja saada aikaan. Vaelluskalojen luonnonkierron palauttamistyössä tasapainotellaan aina tutkimuksen ja konkreettisten toimien kanssa. Ilman kunnollista tutkimista ja tietoa ei kuitenkaan synny myöskään vaikuttavia ratkaisuja. Tämän kaltaiset hankkeet ovat tärkeitä, jotta päätöksiä päästään tekemään”, Iijoki-sopimuksen kehittämiskoordinaattori Lauri Rantala toteaa.

”Olemme olleet ja olemme jatkossakin mielellämme mukana mahdollistamassa näitä hankkeita. Ilman yhteistyötä ja tiedon jakamista eivät hankkeet voi onnistua”, Salo sanoo.