Nuorten ympäristöhuippukokous: rohkea on se, joka nojaa tutkittuun tietoon
”Ympäristön huomioimisessa ja -suojelemisessa vaaditaan kokonaisvaltaista, pitkäjänteistä ajattelua”, Nuorten ympäristöhuippukokouksen suojelija presidentti Niinistö totesi.
Toukokuun loppupuoli kokosi yhteen noin 250 nuorta eri puolilta Suomea Helsingin Paasilinnaan. Yhteisenä nimittäjänä oli kiinnostus ja samalla huoli ilmastoa kohtaan. Päivän ohjaavana kysymyksenä oli se, miksi emme onnistu pysäyttämään luontokatoa.
Tilaisuuden järjestäjänä oli Nuorten luonto- ja ilmastoryhmä NUOLI, joka toimii Valtioneuvoston kanslian alaisuudessa.
Nuorten ilmastodelegaatti Saara Böök korosti avauspuheenvuorossaan, että puolueet tarvitsevat nuorten apua tulevaisuuden visioinnissa. Hänen mielestään poliittisten ryhmien tavoitteet ovat nuorten silmissä epäselvät. Böök pohti, miten voimme rakentaa ilmastomyönteisen tulevaisuuden, ja kysyi asiaa myös nuorilta. Toivoa oli, sillä valtaosa osallistujista oli sitä mieltä, että he kokevat voivansa vaikuttaa ympäristön tilaan.
Juuri niin. Nuoret odottavat toivoa kestävästä tulevaisuudesta. Siitä, että heidän toimillaan ja ajatuksillaan on väliä. Toivon lisäksi nuoret tarvitsevat rohkeutta tulla kuulluksi oikeissa pöydissä. Rohkeus astua esiin tarttuu päättäjiin paremmin kuin mikään muu asia.
Samalla viesti meille aikuisille oli, että me näytämme nuorille tietä siihen, miten voidaan toimia yhdessä.
”Osallistuin hiljattain erääseen kansainväliseen ympäristöaiheiseen kokoukseen. Siellä eräs vanhempi osallistuja esitti toiveen: voisitteko te nuoret tuoda vähän innostusta tähän pöytään? Koolla oli havaintojeni mukaan ainakin 30 vuotta kokouksissa istuneita pappoja ja mammoja”, Böök kuvaili.
Tekoäly ei saa viedä tilaa inhimillisyydeltä
Böök nosti esille huolen, jonka äärelle on hyvä pysähtyä hetkeksi. Hänen mukaansa huolista puhuminen saa helposti aikuisissa vääristyneen vastaanoton. Sellaisen, että puhuja on radikalisoitunut.
”Rohkeus ja radikaalisuus sekoittuvat usein toisiinsa.”
Nuoret saattavat ajatella asioista vähän eri tavoin, ja juuri siksi heidän näkemyksiinsä kannattaa suhtautua vakavasti. Sukupolvia yhdistävänä teemana on löytää ne tavat, joilla rakentaa kestävä tulevaisuus.
Paasilinnassa vastaan tuli nuoria aina 11-vuotiaasta opiskelijoihin ja jo työelämässä aloittavia. Päivän aikana keskusteltiin tutkitun tiedon merkityksestä. Disinformaatiolle ei saa antaa tilaa, ja esimerkiksi tekoälyn huippunopeisiin vastauksiin ja analyyseihin tulee suhtautua varauksella.
Erään kommentoijan mukaan superrohkea on se, joka uskaltaa seistä tutkitun tiedon takana silloinkin, kun saatavilla on pinnallisia, provosoivia ajatuksia. Inhimillisyydelle on aina tilaa, ja tärkeiden asioiden äärelle saa tulla vähän keskeneräisenäkin.
Aikuisilla on velvollisuus tukea nuorten työtä
Päivän aikana kuultiin etujärjestöjen edustajien näkemyksiä vaikuttamiseen. Puhujat korostivat kahta asiaa: kouluttautumista ja sitä, että nuorille annetaan paikka oikeissa päätöksentekopöydissä. Pelkät kyselyt nuorten ajatuksista ja huolista eivät riitä.
Arvaatteko muuten, mikä oli päivän aikana kuulluille, lavalla keskusteleville aikuisille yhteistä? Se, että kaikkien lempipaikka luonnossa on metsä.
Ylen luontotoimittaja Markku Sipi kertoi olevansa kiitollinen siitä, että hän saa tehdä työtä, jolla on merkitys.
”Saan tehdä töitä upeiden asioiden kanssa. Ja sen lisäksi saan kertoa ratkaisuista.”
Jos sinulla on kyky haltioitua ja olla utelias, olet jo pitkällä
Luontotoimittaja Sipi kannusti niin ikään nuoria miettimään sitä, miten jokainen voi omalla työllään rakentaa kestävää tulevaisuutta. Hän toivoi nuorten miettivän sitä, mihin yhteisöön he haluavat kuulua.
”Meillä Suomessa on iso määrä asiantuntijoita, jotka tekevät työtä paremman puolesta. Jotta voimme murtaa vanhat ajatukset, tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät töitä murroksen eteen. Puhun monen alan asiantuntijoista: aina kemisteistä metsäkoneenkuljettajiin.”
Nuorten ympäristöhuippukokouksessa aisti optimismin. Jokaisen tulisi luopua ajatuksesta, etten voi tehdä kestävän ympäristön eteen mitään, kun mikään ei kuitenkaan muutu. Niin kauan on toivoa, kun on ihmisiä, jotka osaavat kysyä oikeita kysymyksiä.
Päivä päättyi lasten ja nuorten yhteiseen ympäristöjulkilausumaan, joka luovutettiin opetus- ja kulttuuriministeri Anders Adlercreutzille, liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutalalle, vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskelalle, valtiosihteeri kansliapäällikkö Juha Majaselle, pääministeri Petteri Orpon erityisavustaja Katri Manniselle ja ministeri Sari Multalan erityisavustaja Emma-Stina Vehmaselle.
Julkilausuman näet täältä: Nuorten ympäristöjulkilausuma 2026.