Tekoälyllä kohti joustavampaa lämpövoimatuotantoa
Lämpövoimatuotanto on digitalisaation myötä uusien mahdollisuuksien äärellä. Laiteinvestointien sijaan laitoksilla satsataan älykkyyteen ja kokeilevilla, matalan kynnyksen pilottihankkeilla tavoitellaan joustavampaa tuotantoa, luotettavuutta ja käytettävyyttä, parempaa energiatehokkuutta ja entistä pienempiä päästöjä.
Digitaalisuus on tuonut uudenlaisen, kokeilevan kulttuurin lämpövoimatuotantoon. Nykyaikaisessa toimintaympäristössä on ymmärretty, että riskinhallinnan sijaan myös harkitulla riskinotolla on sijansa.
– Riskejä minimoimalla usein rajoitetaan myös oppimista. Kevyet ja nopeat pilotit voivat johtaa epäonnistumisiin, mutta ne johtavat aina uuden oppimiseen ja tuoreisiin ideoihin, sanoo suunnittelupäällikkö Jarmo Tervo Pohjolan Voimasta.
Myös Pohjolan Voima haluaa aktiivisesti olla kehityksessä mukana ja etsiä uusia ratkaisuja pilottihankkeiden avulla.
– Nyt tapahtuu paljon, eikä kukaan edes vielä tiedä, miten testit ja tulokset sekä alan kehitys tulevat vaikuttamaan työhömme viiden tai kymmenen vuoden päästä, Tervo toteaa.
Testejä ja väistämättä myös ajoittaisia epäonnistumisia tarvitaan toiminnan kehittämiseen. Tavoitteena on paremmin hallittu prosessi eli joustavampi tuotanto, parempi suorituskyky, pienemmät päästöt – kaikki kustannustehokkaammin.
”Nykyjärjestelmät sokeita”
Digitalisaation avulla laitoksilla halutaan välttää tehottomat toiminnot ja toimenpiteet, suunnittelemattomat seisokit sekä tarpeettomat tai väärin ajoitetut investoinnit ja huollot. Esimerkiksi käyttö- ja kunnossapidon puolella tavoitteena on, että yllättävistä korjauksista tulisi ennalta havaittuja, hallittuja korjauksia.
Tällä hetkellä laitosmittaukset tuottavat valtavasti tietoa, mutta järjestelmät eivät ole erityisen älykkäitä. Koneoppimisen, algoritmien sekä uusien, kuvaa ja ääntä analysoivien sensoreiden avulla on mahdollista saada kustannustehokkaasti paljon lisäarvoa datasta.
– Nyt ei vielä tiedetä, mitä kaikkea kerättävällä tiedolla pitäisi ja voisi tehdä. Nykyiset järjestelmät ovat sokeita, ja niiltä puuttuu ennakointikyky. Datan analysointi ja erilaiset anturit kuitenkin kehittyvät kaiken aikaa, Tervo kertoo.
Osaaminen nojaa verkostoihin
Muutos ei ole uutta, sillä viimeisten 30 vuoden aikana lämpövoimatuotannossa on tapahtunut paljon. Vielä 1980-luvulla laitoksen valvomo oli täynnä nappuloita ja valvontaa tehtiin prosessista erillisillä yksikkösäätäjillä. Prosessiautomaation myötä tuli DCS eli ohjausjärjestelmä, joka niputti ohjausyksiköt yhteen.
Automaatio- ja ohjausjärjestelmät ovat kehittyneet paljon vuosien saatossa, mutta niiden päivittäminen on raskasta. Digitalisaatiota tarvitaan täydentämään ohjausjärjestelmiä, mikä ei kuitenkaan ole aivan mutkatonta. Vanhimmat voimalaitokset ovat 1970-luvulta ja tuoreimmat 2010-luvulta, minkä takia niiden yhteensovittaminen älykkäisiin järjestelmiin on haastavaa.
Vaikka tekoäly tulee ryminällä, se ei kuitenkaan sivuuta perusosaamista.
– Analytiikka ei yksinään kerro mitään vaan siitä on osattava hahmottaa asioita. Suuri joukko pitkän linjan osaajia on eläköitynyt, eikä kaikkia ole korvattu uusilla työntekijöillä. Tulevaisuuden osaaminen nojaakin yhä enemmän verkostomaiseen osaamiseen, ja asiantuntemuksen oletetaan olevan mahdollisimman helposti saatavissa, Tervo sanoo.