Vallitunsaaren lapset -muistelmateos
Isohaaran vesivoimalaitoksen rakentaminen 1940-luvulla oli aikanaan Suomen suurin yksittäinen työmaa. Rakentamista varten Pohjolan Voima osti Kemin kaupungilta noin puolet Vallitunsaaresta, johon oli määrä rakentaa sekä pääkonttori että henkilökunnan asuinalue. Myöhemmin yhtiö osti koko saaren omistukseensa.
Alueelle muuttavien joukossa oli paljon lapsiperheitä, ja joidenkin arvioiden mukaan lapsia asui Vallitunsaaressa jopa yli 200 Isohaaran rakentamisen aikaan. Näiden lasten muistoista on koottu teos Vallitunsaaren lapset, joka kuvaa lasten elämää saaressa vuodesta 1946 vuoteen 1970.
Arkea ja juhlaa
Yhteisöllisyys. Se on sana, joka kuvastaa Kemin Vallitunsaaressa vallinnutta henkeä. Tuolloin saaressa asuvia yhdisti työ Pohjolan Voimassa, mutta myös jokapäiväisessä elämänmenossa yhtiö oli tiiviisti läsnä. Lasten tarinoista välittyy, kuinka yhtiö ei merkinnyt vain vanhempien työpaikkaa, vaan se raamitti koko ympäristöä – rakentamiaan ja ylläpitämiään asuinrakennuksia, luistinratoja, uimapaikkoja, saunoja – ja kuinka Vallitunsaari oli paikannimi siinä missä Kemikin.
”Saaren asuntoalueen rakennukset olivat puurakenteisia lukuun ottamatta kivistä ns. kivikerhoa. Rakennukset edustavat sodanjälkeisen ajan modernia rakentamista. Asuinrakennusten lisäksi saareen rakennettiin kaksi saunaa, pyykkitupa mankeleineen ja jokaisella asunnolle oma varastoaittansa ja kasvimaa. Kaikille yhteisiä olivat tenniskenttä, uimaranta, lapsille keinuja ja hiekkalaatikoita sekä liukumäki. Myöhemmin tehtiin luistinrata, lentopallokenttä sekä pienoisgolfrata. 1960-luvun lopulla Lautiosaaren puolella sijainneeseen laboratorio- ja puusepänverstasrakennukseen avattiin ns. nuorisokerho, jossa oli mm. televisio ja pöytätennispöytä.”
Konkreettisen asuinalueen lisäksi Pohjolan Voima oli mukana myös arkisissa toimissa, kuten lasten koulukuljetuksissa ja ruokahuollossa. Juhlapyhinä yhteenkuuluvuutta loivat yhteiset juhlat ja traditiot.
”Yhtiö kuljetti koululaisia koppiautolla kouluun. Kuskina olivat Bruno Koutelo ja Paavo Johansson. Koppiauton lavalla oli melko viileää, mutta tiiviisti istuen siellä kyllä tarettiin. Yhtä juhlaa oli se, kun yhtiölle saatiin upea Mersu-merkkinen pikkubussi. Se oli meidän vallitunsaarelaisten ylpeys.”
”Yhtiö toimi myös maitokuskina. Kaakamosta haettiin joka arkiaamu jokaiseen talouteen muutaman litran alumiinihinkeillä päivän maidot.”
”Juhannukseksi tuotiin kaikkien asuntojen porraspieleen juhannuskoivut. Jouluksi kaikki saivat joulukuusen ja yhtiö hankki vielä joulupukin vierailemaan jokaisessa kodissa. Joulun aikaan tuotiin saareen keskeiselle paikalle suuri joulukuusi, johon ripustettiin sähkövalot ja latvaan suuri tähti. Kuusen ympärillä oli kiva tapailla muita nuoria ja viettää aikaa. Ainakin me pojat järjestimme kuusessa kiipeilykilpailuja siitä, kuka uskaltaa kiivetä korkeimmalle.”
Vallitunsaaren aikakausi päättyi 1970, kun Pohjolan Voiman pääkonttori siirtyi Ouluun, ja sen myötä saari vähitellen tyhjeni asukkaista.
Tarinat yksiin kansiin
Idea kirjasta sai alkunsa vuonna 1999, kun suuri joukko lapsuutensa Vallitunsaaressa viettäneitä entisiä lapsia ja nuoria puolisoineen kokoontui Isohaarassa yhteistapaamiseen, jossa muisteltiin yhteistä lapsuutta ja vierailtiin tutuissa, nostalgisissa paikoissa. Itsekin lapsuutensa Vallitunsaaressa viettäneet Jyrki Kallio-Koski, Heikki Paronen ja Pekka Salmela ottivat haasteen vastaan ja ryhtyivät toteuttamaan hanketta.
Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, kuvat ja tarinat on koottu yksien kansien väliin. Kirjaan on kerätty useiden haastattelujen kautta tarkoin tallennetut kertomukset sekä kotialbumeista ja Pohjolan Voiman arkistosta valikoidut valokuvat, joiden kautta saaren omaleimainen tunnelma välittyy elävästi. Myös Vallitunsaari paikkana, saaren historia sekä Isohaaran voimalaitoksen synty ovat saaneet oman lukunsa kirjaan. Vallitunsaaressa eläneiden lasten tarinoiden tallentamisen lisäksi kirja on taltioinut tärkeän osan Pohjolan Voiman varhaishistoriaa.
PVO-Vesivoima sai oman kappaleensa tästä muistelmateoksesta Oulussa 20.8.2020 Jyrki Kallio-Kosken luovuttaessa kirjan Pertti Pietiselle. Kallio-Kosken yhteinen taival yhtiön kanssa ei jäänyt vain Vallitunsaaren vuosiin, sillä hän toimi pitkään Pohjolan Voimassa eri tehtävissä ja viimeksi PVO-Vesivoimassa riskienhallintapäällikkönä vuoteen 2014 saakka.
Kursivoidut lainaukset ovat Jyrki Kallio-Kosken, Heikki Parosen ja Pekka Salmelan teoksesta Vallitunsaaren lapset. Lasten elämää saaressa 1940-luvulta 1970-luvulle (Latvia, Livonia Print 2020).
Teksti: Hanna-Leena Haarjärvi