Olkiluoto 3 sisältä käsin – millaiset 19 vuotta ovat takana, Hannu Reinvall?

”Olkiluoto 3:n valmistuminen ei ole ollut koskaan vain työtehtävä, vaan myös henkilökohtainen tavoite – niin minulle kuin monille kollegoilleni. Sen lisäksi, että Suomi tarvitsee ydinvoimaa kestävään sähköntuotantoon, hanke on opettanut paljon. Eri asiantuntijatahojen välisen yhteistyön kehityskaari on ollut huikea ja lopulta myös onnistumisen avain”, TVO:n voimalaitostekniikan yksikköpäällikkö Hannu Reinvall sanoo.

”Aloitin työt Olkiluoto 3:n parissa vuonna 2004 materiaali- ja hitsaustyön asiantuntijana ja vuonna 2014 minusta tuli TVO:n OL3-projektin varajohtaja. Matkan varrella toimin yhteensä kuudessa eri tehtävässä. Olen myös paikallinen: mökkirantani horisontissa häämöttävät Olkiluodon laitokset, joiden varjossa olen asunut pikkupojasta asti. Mielestäni paikallisen näkökulman ymmärtäminen tekee ydinvoimalaitokseen liittyvän työn laadusta ja turvallisuudesta entistäkin painavamman asian.

Olkiluoto 3 oli pitkä, haasteellinen ja massiivinen projekti. Nyt kun projekti on valmis ja sähköä tuotetaan, on oloni helpottunut ja tyytyväinen. Sanoisin kuitenkin, että suurin voitonriemu koettiin jo aiemmin, kun löysimme ratkaisuja erilaisiin haasteisiin sitkeällä yhteistyöllä.

Yksi hankkeen varmasti haasteellisimmista hetkistä liittyi laitoksen automaatiosuunnitteluun ja sen sopimusteknisiin haasteisiin. Erityisesti mieleeni ovat kuitenkin jääneet ne tapaukset, joissa yhteistyö täysin teknisten ongelmien ratkaisemiseksi oli tiiviimmillään. Yksi meidät yllättänyt tapaus oli primääripiirin paineistimen yhdysputkilinjan värähtely.  Löysimme värähtelyn vaimennusratkaisun lopulta yhdessä useiden eri tahojen kanssa, kun mukana oli TVO:n asiantuntijoiden lisäksi esimerkiksi laitostoimittajan ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston osaajia.

TVO:n voimalaitostekniikan yksikköpäällikkö Hannu Reinvall

Mitä ainutlaatuinen projekti opetti?

Olkiluoto 3 on EPR-tyyppinen laitos, joka oli hankkeen alkaessa ensimmäinen laatuaan. Vastaavaa EPR-laitosta ei ollut tehty missään muualla maailmassa. Kun projekti ja työ käynnistyi, eivät kaikki suunnitelmat olleet vielä yksityiskohdiltaan täysin valmiit. Tämän kokoisessa megaprojektissa suunnitelmien saaminen tiettyyn pisteeseen on valtava ja äärimmäisen tärkeä ponnistus, sillä muuten keskeneräisyyden vaikutukset kumuloituvat seuraaviin vaiheisiin. Reaktorin suuremman tehon lisäksi EPR-laitoksella on aiempaa kattavammat turvallisuustoiminnot, jotka on suunniteltu alusta alkaen myös vakavien onnettomuuksien hallintaan. Nämä lähtökohdat vaativat järjestelmiltä paljon.

Näen selvästi, miten Olkiluoto 3 antaa paljon hyödyllisiä oppeja tuleville hankkeille, sillä itsekin opiskelin vuosien mittaan paljon aikaisemmista ydinvoimalaitosprojekteista sekä muista mittavista teollisuuden infraprojekteista. Asiaa voi katsoa kahdesta näkökulmasta: Olemme oppineet paljon erityisesti EPR-laitoksista, mutta myös laajojen infrahankkeiden projektinjohdosta ylipäätään. Avaintekijäksi muodostunut yhteispeli ei ollut meilläkään itsestäänselvyys, vaan oppimisen ja tietoisen tekemisen tulosta. Matkan varrella oikea suunta kirkastui yhä selvemmin ja yhteistyöstä eri hankekumppaneiden kanssa tuli hyvin vahvasti se punainen lanka.

Eri kulttuurien sovittaminen yhteen haastoi, sitten palkitsi

Muistan, miten etenkin alkuvaiheessa eri maakulttuureista tulevilla ihmisillä oli haasteita sovittaa toimintatapojaan yhteen. Karrikoidusti sanoen kaikki odottivat ongelman ratkeavan niin, että ajan myötä muut alkaisivat toimimaan heidän tavallaan. Vähitellen kehitimme järjestelmiä yhdistämään ihmisiä, jolloin ymmärryksen kulttuuri ja halu saada asiat toimimaan kasvoivat. Keinot olivat välillä niinkin konkreettisia ja yksinkertaisia, että laitoimme eri maista tulevat ihmiset työskentelemään samoihin tiloihin, jolloin tutustuminen ja oppiminen todella alkoi.

Kokeilemisen, onnistumisten ja erehdysten kautta olen oppinut paljon johtamisesta, pitkäjänteisestä yhdessä tekemisestä ja verkostojen voimasta. Merkittävät saavutukset vaativat sitä, että pystymme tuomaan poikkitieteellisen, kansallisen ja kansainvälisen osaamisen yhteen ja arvostamaan erilaisuuksia. Kaikkien on ymmärrettävä sama pelikirja.

Oli upeaa nähdä, miten toimivaksi yhteistyö muodostui tässä järkälemäisessä projektissa. Arvostan valtavasti kaikkien kollegojeni, laitostoimittajan asiantuntijoiden sekä muiden yhteistyötahojen ja viranomaisten osaamista ja tekemistä. Käteen jäi hienojen kokemusten lisäksi paljon pitkäaikaisia tuttuja.”